tiistai 6. joulukuuta 2016

ITSENÄISYYSPÄIVÄNÄ 2016


Olen tällainen sotaveteraani, totesit, kun istuin viereesi juomaan kupillisen teetä. Niin taidat olla, ja nyt on hyvä hetki levätä, vastasin vain jotain sanoakseni.
Tiesit mielenkiintoni historiaa kohtaan, ja kysyit, haluanko kuulla tarinaa taistelusta itsenäisyyden puolesta. Ja aloit kertoa lapsuudestasi, siitä miten naapurikylän poikien kanssa löysitte parhaimmat linnunpesät metsästä, miten talven tullen ihmiset vetäytyivät taloihinsa, miten äitisi hyräili lieden äärellä, hymyillen sinulle, esikoiselleen.

Ensin tulivat juorut kuin kutsumaton vieras, sitten sota iski voimalla. Aikuiset miehet hävisivät kylästäsi rintamalle, niin myös isäsi – eikä hän koskaan palannut. Ilmeesi kiristyi, kun muistelit, miten äitisi huusi, kun kuuli kuolemasta. Sekö oli syy sinun lähtöösi, kosto, kysyin, mutta sinä et vastannut, vaan katsoit ohitseni, niin kuin katsotaan sitä, joka ei tiedä asioista yhtään mitään.

Kerroit, kuinka alkuun kaikki tuntui jännittävälle. Marssitte kuulaassa syksyssä läpi peltojen täynnä taistelutahtoa. Vihollinen oli lyötävä. Harjoittelitte ampumaan, ja puhuit aseestasi kuin rakastetustasi, kauniita muotoja ja varmuutta. Ja sitten kaikki muuttui. Kohtasit vihollisen. Ja ilmeestäsi näki, että jouduit tekemään ratkaisun elämästä ja kuolemasta -  ja vastassasi olivat veljesi, joidenka kanssa lapsena leikit, naapurikylän kasvatit.

Ja että naiset, lapset ja vanhukset – huusit parahtaen, ja hautasit kasvosi käsiisi, ja tuudit itseäsi kuin lohtua anoen.  Tuska kipinöi välillämme, ja minä pelkäsin, että joku tulee rikkomaan lähes pyhän hetken täynnä katumusta.

Taistelit turtana, kunnes vihollisen luoti osui sinuun, ja jäit veljiesi vangiksi. Kehosi kipu muistuttaa sinua päivittäin niistä hetkistä, jolloin sinua runneltiin. Sinulle tarjoutui mahdollisuus paeta, ja koko sen pitkän matkan kohti turvaa mietit, olisiko vankeus ollut armollisempaa.

Haluatko nähdä, miltä vanha passini näyttää, kysyt lopuksi.
Ja maailman kaikki sävelet soivat korvissani, kun tajuan, että äitisi ja minä olemme synnyttäneet esikoispoikamme samana vuonna.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti